hoikentunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hoikentunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä hoikentua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hoikentunut | hoikentuneet |
| genetiivi | hoikentuneen | hoikentuneiden hoikentuneitten |
| partitiivi | hoikentunutta | hoikentuneita |
| akkusatiivi | hoikentunut; hoikentuneen | hoikentuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hoikentuneessa | hoikentuneissa |
| elatiivi | hoikentuneesta | hoikentuneista |
| illatiivi | hoikentuneeseen | hoikentuneisiin hoikentuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hoikentuneella | hoikentuneilla |
| ablatiivi | hoikentuneelta | hoikentuneilta |
| allatiivi | hoikentuneelle | hoikentuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hoikentuneena | hoikentuneina |
| translatiivi | hoikentuneeksi | hoikentuneiksi |
| abessiivi | hoikentuneetta | hoikentuneitta |
| instruktiivi | – | hoikentunein |
| komitatiivi | – | hoikentuneine |