hoikentuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hoikentuminen (38)
- teonnimi verbistä hoikentua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hoikentuminen | hoikentumiset |
| genetiivi | hoikentumisen | hoikentumisten hoikentumisien |
| partitiivi | hoikentumista | hoikentumisia |
| akkusatiivi | hoikentuminen; hoikentumisen |
hoikentumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hoikentumisessa | hoikentumisissa |
| elatiivi | hoikentumisesta | hoikentumisista |
| illatiivi | hoikentumiseen | hoikentumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hoikentumisella | hoikentumisilla |
| ablatiivi | hoikentumiselta | hoikentumisilta |
| allatiivi | hoikentumiselle | hoikentumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hoikentumisena (hoikentumisna) |
hoikentumisina |
| translatiivi | hoikentumiseksi | hoikentumisiksi |
| abessiivi | hoikentumisetta | hoikentumisitta |
| instruktiivi | – | hoikentumisin |
| komitatiivi | – | hoikentumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hoikentumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hoikentumis- | |