hiveltäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hiveltäminen (38)
- teonnimi verbistä hiveltää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiveltäminen | hiveltämiset |
| genetiivi | hiveltämisen | hiveltämisten hiveltämisien |
| partitiivi | hiveltämistä | hiveltämisiä |
| akkusatiivi | hiveltäminen; hiveltämisen |
hiveltämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiveltämisessä | hiveltämisissä |
| elatiivi | hiveltämisestä | hiveltämisistä |
| illatiivi | hiveltämiseen | hiveltämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiveltämisellä | hiveltämisillä |
| ablatiivi | hiveltämiseltä | hiveltämisiltä |
| allatiivi | hiveltämiselle | hiveltämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiveltämisenä (hiveltämisnä) |
hiveltämisinä |
| translatiivi | hiveltämiseksi | hiveltämisiksi |
| abessiivi | hiveltämisettä | hiveltämisittä |
| instruktiivi | – | hiveltämisin |
| komitatiivi | – | hiveltämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hiveltämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hiveltämis- | |