hirvittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hirvittäminen (38)
- teonnimi verbistä hirvittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hirvittäminen | hirvittämiset |
| genetiivi | hirvittämisen | hirvittämisten hirvittämisien |
| partitiivi | hirvittämistä | hirvittämisiä |
| akkusatiivi | hirvittäminen; hirvittämisen |
hirvittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hirvittämisessä | hirvittämisissä |
| elatiivi | hirvittämisestä | hirvittämisistä |
| illatiivi | hirvittämiseen | hirvittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hirvittämisellä | hirvittämisillä |
| ablatiivi | hirvittämiseltä | hirvittämisiltä |
| allatiivi | hirvittämiselle | hirvittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hirvittämisenä (hirvittämisnä) |
hirvittämisinä |
| translatiivi | hirvittämiseksi | hirvittämisiksi |
| abessiivi | hirvittämisettä | hirvittämisittä |
| instruktiivi | – | hirvittämisin |
| komitatiivi | – | hirvittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hirvittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hirvittämis- | |