hirviö
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]hirviö (3)
- (mytologia) taruolento, jota pidetään pelottavana ja vaarallisena
- (kuvaannollisesti) ihminen, joka on syyllistynyt epäinhimillisiin ja moraalittomiin julmuuksiin
- (pelit) yleisnimitys roolipelien vastustajille, olivat he sitten epäinhimillisiä tai ihmismuotoisia hahmoja
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhirʋiø/
- tavutus: hir‧vi‧ö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hirviö | hirviöt |
| genetiivi | hirviön | hirviöiden hirviöitten |
| partitiivi | hirviötä | hirviöitä |
| akkusatiivi | hirviö; hirviön |
hirviöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hirviössä | hirviöissä |
| elatiivi | hirviöstä | hirviöistä |
| illatiivi | hirviöön | hirviöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hirviöllä | hirviöillä |
| ablatiivi | hirviöltä | hirviöiltä |
| allatiivi | hirviölle | hirviöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hirviönä | hirviöinä |
| translatiivi | hirviöksi | hirviöiksi |
| abessiivi | hirviöttä | hirviöittä |
| instruktiivi | – | hirviöin |
| komitatiivi | – | hirviöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hirviö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. taruolento
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hirviösusi, ihmishirviö, merihirviö, pomohirviö, sanahirviö, vauhtihirviö
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hirviö Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”hirviö”.
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 197 iO- ja iAinen-sanoista