himoitseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
himoitseminen (38)
- teonnimi verbistä himoita
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | himoitseminen | himoitsemiset |
| genetiivi | himoitsemisen | himoitsemisten himoitsemisien |
| partitiivi | himoitsemista | himoitsemisia |
| akkusatiivi | himoitseminen; himoitsemisen |
himoitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | himoitsemisessa | himoitsemisissa |
| elatiivi | himoitsemisesta | himoitsemisista |
| illatiivi | himoitsemiseen | himoitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | himoitsemisella | himoitsemisilla |
| ablatiivi | himoitsemiselta | himoitsemisilta |
| allatiivi | himoitsemiselle | himoitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | himoitsemisena (himoitsemisna) |
himoitsemisina |
| translatiivi | himoitsemiseksi | himoitsemisiksi |
| abessiivi | himoitsemisetta | himoitsemisitta |
| instruktiivi | – | himoitsemisin |
| komitatiivi | – | himoitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | himoitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
himoitsemis- | |