himmeneminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
himmeneminen (38)
- teonnimi verbistä himmetä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | himmeneminen | himmenemiset |
| genetiivi | himmenemisen | himmenemisten himmenemisien |
| partitiivi | himmenemistä | himmenemisiä |
| akkusatiivi | himmeneminen; himmenemisen |
himmenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | himmenemisessä | himmenemisissä |
| elatiivi | himmenemisestä | himmenemisistä |
| illatiivi | himmenemiseen | himmenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | himmenemisellä | himmenemisillä |
| ablatiivi | himmenemiseltä | himmenemisiltä |
| allatiivi | himmenemiselle | himmenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | himmenemisenä (himmenemisnä) |
himmenemisinä |
| translatiivi | himmenemiseksi | himmenemisiksi |
| abessiivi | himmenemisettä | himmenemisittä |
| instruktiivi | – | himmenemisin |
| komitatiivi | – | himmenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | himmenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
himmenemis- | |