hilluminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hilluminen (38)
- teonnimi verbistä hillua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hilluminen | hillumiset |
| genetiivi | hillumisen | hillumisten hillumisien |
| partitiivi | hillumista | hillumisia |
| akkusatiivi | hilluminen; hillumisen |
hillumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hillumisessa | hillumisissa |
| elatiivi | hillumisesta | hillumisista |
| illatiivi | hillumiseen | hillumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hillumisella | hillumisilla |
| ablatiivi | hillumiselta | hillumisilta |
| allatiivi | hillumiselle | hillumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hillumisena (hillumisna) |
hillumisina |
| translatiivi | hillumiseksi | hillumisiksi |
| abessiivi | hillumisetta | hillumisitta |
| instruktiivi | – | hillumisin |
| komitatiivi | – | hillumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hillumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hillumis- | |