hilavitkutin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hilavitkutin (33-C)[1]

  1. (puhekieltä) määrittelemätön suhteellisen monimutkainen tekninen laite, jonka sisäisestä toiminnasta ei ole tietoa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhilɑˌʋit̪kut̪in/
  • tavutus: hi‧la‧vit‧ku‧tin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hilavitkutin hilavitkuttimet
genetiivi hilavitkuttimen hilavitkuttimien
hilavitkutinten
partitiivi hilavitkutinta hilavitkuttimia
akkusatiivi hilavitkutin;
hilavitkuttimen
hilavitkuttimet
sisäpaikallissijat
inessiivi hilavitkuttimessa hilavitkuttimissa
elatiivi hilavitkuttimesta hilavitkuttimista
illatiivi hilavitkuttimeen hilavitkuttimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hilavitkuttimella hilavitkuttimilla
ablatiivi hilavitkuttimelta hilavitkuttimilta
allatiivi hilavitkuttimelle hilavitkuttimille
muut sijamuodot
essiivi hilavitkuttimena
(hilavitkutinna)
hilavitkuttimina
translatiivi hilavitkuttimeksi hilavitkuttimiksi
abessiivi hilavitkuttimetta hilavitkuttimitta
instruktiivi hilavitkuttimin
komitatiivi hilavitkuttimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hilavitkuttime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hilavitkutin-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-C