hikeentynyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hikeentynyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä hikeentyä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hikeentynyt | hikeentyneet |
genetiivi | hikeentyneen | hikeentyneiden hikeentyneitten |
partitiivi | hikeentynyttä | hikeentyneitä |
akkusatiivi | hikeentynyt; hikeentyneen | hikeentyneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hikeentyneessä | hikeentyneissä |
elatiivi | hikeentyneestä | hikeentyneistä |
illatiivi | hikeentyneeseen | hikeentyneisiin hikeentyneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hikeentyneellä | hikeentyneillä |
ablatiivi | hikeentyneeltä | hikeentyneiltä |
allatiivi | hikeentyneelle | hikeentyneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hikeentyneenä | hikeentyneinä |
translatiivi | hikeentyneeksi | hikeentyneiksi |
abessiivi | hikeentyneettä | hikeentyneittä |
instruktiivi | – | hikeentynein |
komitatiivi | – | hikeentyneine |