hihitteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hihitteleminen (38)
- teonnimi verbistä hihitellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hihitteleminen | hihittelemiset |
| genetiivi | hihittelemisen | hihittelemisten hihittelemisien |
| partitiivi | hihittelemistä | hihittelemisiä |
| akkusatiivi | hihitteleminen; hihittelemisen |
hihittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hihittelemisessä | hihittelemisissä |
| elatiivi | hihittelemisestä | hihittelemisistä |
| illatiivi | hihittelemiseen | hihittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hihittelemisellä | hihittelemisillä |
| ablatiivi | hihittelemiseltä | hihittelemisiltä |
| allatiivi | hihittelemiselle | hihittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hihittelemisenä (hihittelemisnä) |
hihittelemisinä |
| translatiivi | hihittelemiseksi | hihittelemisiksi |
| abessiivi | hihittelemisettä | hihittelemisittä |
| instruktiivi | – | hihittelemisin |
| komitatiivi | – | hihittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hihittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hihittelemis- | |