hihittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hihittäminen (38)
- teonnimi verbistä hihittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hihittäminen | hihittämiset |
| genetiivi | hihittämisen | hihittämisten hihittämisien |
| partitiivi | hihittämistä | hihittämisiä |
| akkusatiivi | hihittäminen; hihittämisen |
hihittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hihittämisessä | hihittämisissä |
| elatiivi | hihittämisestä | hihittämisistä |
| illatiivi | hihittämiseen | hihittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hihittämisellä | hihittämisillä |
| ablatiivi | hihittämiseltä | hihittämisiltä |
| allatiivi | hihittämiselle | hihittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hihittämisenä (hihittämisnä) |
hihittämisinä |
| translatiivi | hihittämiseksi | hihittämisiksi |
| abessiivi | hihittämisettä | hihittämisittä |
| instruktiivi | – | hihittämisin |
| komitatiivi | – | hihittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hihittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hihittämis- | |