hiffaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hiffaaminen (38)
- teonnimi verbistä hiffata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiffaaminen | hiffaamiset |
| genetiivi | hiffaamisen | hiffaamisten hiffaamisien |
| partitiivi | hiffaamista | hiffaamisia |
| akkusatiivi | hiffaaminen; hiffaamisen |
hiffaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiffaamisessa | hiffaamisissa |
| elatiivi | hiffaamisesta | hiffaamisista |
| illatiivi | hiffaamiseen | hiffaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiffaamisella | hiffaamisilla |
| ablatiivi | hiffaamiselta | hiffaamisilta |
| allatiivi | hiffaamiselle | hiffaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiffaamisena (hiffaamisna) |
hiffaamisina |
| translatiivi | hiffaamiseksi | hiffaamisiksi |
| abessiivi | hiffaamisetta | hiffaamisitta |
| instruktiivi | – | hiffaamisin |
| komitatiivi | – | hiffaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hiffaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hiffaamis- | |