hieroglyfi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hieroglyfi (5)
- muinaisegyptiläinen kuvakirjoitusmerkki
- (kuvaannollisesti) käsittämätön kirjoitusmerkki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hieroglyfi | hieroglyfit |
| genetiivi | hieroglyfin | hieroglyfien (hieroglyfein) |
| partitiivi | hieroglyfiä | hieroglyfejä |
| akkusatiivi | hieroglyfi; hieroglyfin |
hieroglyfit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hieroglyfissä | hieroglyfeissä |
| elatiivi | hieroglyfistä | hieroglyfeistä |
| illatiivi | hieroglyfiin | hieroglyfeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hieroglyfillä | hieroglyfeillä |
| ablatiivi | hieroglyfiltä | hieroglyfeiltä |
| allatiivi | hieroglyfille | hieroglyfeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hieroglyfinä | hieroglyfeinä |
| translatiivi | hieroglyfiksi | hieroglyfeiksi |
| abessiivi | hieroglyfittä | hieroglyfeittä |
| instruktiivi | – | hieroglyfein |
| komitatiivi | – | hieroglyfeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hieroglyfi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]ruotsin sanasta hieroglyf < lähinnä ranskan sanasta hiéroglyphe < adjektiivista hiéroglyphique < latinan hieroglyphicus < kreikan ἱερογλυφικός (hieroglyphikós), sanoista ῐ̔ερός (hierós) ja γλυφικός (glyphikós)[1]; vrt hiero- ja -glyfi, glyyfi
Käännökset
[muokkaa]1. muinaisegyptiläinen kuvakirjoitusmerkki
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- hieroglyfi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.