hierarkia

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hierarkia (12)[1]

  1. moniasteinen arvojärjestelmän asteikko, joka suppenee huippua kohti
  2. (historia) pappisvalta
  3. jossakin ajatusrakennelmassa olevat alisteiset suhteet, esim. käsitehierarkia

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhie̯rɑrˌkiɑ/
  • tavutus: hie‧rar‧ki‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hierarkia hierarkiat
genetiivi hierarkian hierarkioiden
hierarkioitten
(hierarkiain)
partitiivi hierarkiaa hierarkioita
akkusatiivi hierarkia;
hierarkian
hierarkiat
sisäpaikallissijat
inessiivi hierarkiassa hierarkioissa
elatiivi hierarkiasta hierarkioista
illatiivi hierarkiaan hierarkioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hierarkialla hierarkioilla
ablatiivi hierarkialta hierarkioilta
allatiivi hierarkialle hierarkioille
muut sijamuodot
essiivi hierarkiana hierarkioina
translatiivi hierarkiaksi hierarkioiksi
abessiivi hierarkiatta hierarkioitta
instruktiivi hierarkioin
komitatiivi hierarkioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hierarkia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

arvojärjestys, hierarkki, hierarkkinen, nokkimajärjestys

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12