hienontava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hienontava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hienontaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hienontava | hienontavat |
| genetiivi | hienontavan | hienontavien (hienontavain) |
| partitiivi | hienontavaa | hienontavia |
| akkusatiivi | hienontava; hienontavan | hienontavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hienontavassa | hienontavissa |
| elatiivi | hienontavasta | hienontavista |
| illatiivi | hienontavaan | hienontaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hienontavalla | hienontavilla |
| ablatiivi | hienontavalta | hienontavilta |
| allatiivi | hienontavalle | hienontaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hienontavana | hienontavina |
| translatiivi | hienontavaksi | hienontaviksi |
| abessiivi | hienontavatta | hienontavitta |
| instruktiivi | – | hienontavin |
| komitatiivi | – | hienontavine |