heruttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
heruttaminen (38)
- teonnimi verbistä heruttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heruttaminen | heruttamiset |
| genetiivi | heruttamisen | heruttamisten heruttamisien |
| partitiivi | heruttamista | heruttamisia |
| akkusatiivi | heruttaminen; heruttamisen |
heruttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heruttamisessa | heruttamisissa |
| elatiivi | heruttamisesta | heruttamisista |
| illatiivi | heruttamiseen | heruttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heruttamisella | heruttamisilla |
| ablatiivi | heruttamiselta | heruttamisilta |
| allatiivi | heruttamiselle | heruttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heruttamisena (heruttamisna) |
heruttamisina |
| translatiivi | heruttamiseksi | heruttamisiksi |
| abessiivi | heruttamisetta | heruttamisitta |
| instruktiivi | – | heruttamisin |
| komitatiivi | – | heruttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heruttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heruttamis- | |