hermi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hermi (5)
- (historia, harvinainen) antiikin-kreikkalainen veistos, jonka yläosassa on pää, yleensä Hermeksen pää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hermi | hermit |
| genetiivi | hermin | hermien (hermein) |
| partitiivi | hermiä | hermejä |
| akkusatiivi | hermi; hermin |
hermit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hermissä | hermeissä |
| elatiivi | hermistä | hermeistä |
| illatiivi | hermiin | hermeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hermillä | hermeillä |
| ablatiivi | hermiltä | hermeiltä |
| allatiivi | hermille | hermeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | herminä | hermeinä |
| translatiivi | hermiksi | hermeiksi |
| abessiivi | hermittä | hermeittä |
| instruktiivi | – | hermein |
| komitatiivi | – | hermeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hermi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |