herkeävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
herkeävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä herjetä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | herkeävä | herkeävät |
genetiivi | herkeävän | herkeävien (herkeäväin) |
partitiivi | herkeävää | herkeäviä |
akkusatiivi | herkeävä; herkeävän | herkeävät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | herkeävässä | herkeävissä |
elatiivi | herkeävästä | herkeävistä |
illatiivi | herkeävään | herkeäviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | herkeävällä | herkeävillä |
ablatiivi | herkeävältä | herkeäviltä |
allatiivi | herkeävälle | herkeäville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | herkeävänä | herkeävinä |
translatiivi | herkeäväksi | herkeäviksi |
abessiivi | herkeävättä | herkeävittä |
instruktiivi | – | herkeävin |
komitatiivi | – | herkeävine |