herjaaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]herjaaja (10)
- henkilö, joka herjaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈherjɑːjɑ/
- tavutus: her‧jaa‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | herjaaja | herjaajat |
| genetiivi | herjaajan | herjaajien (herjaajain) |
| partitiivi | herjaajaa | herjaajia |
| akkusatiivi | herjaaja; herjaajan |
herjaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | herjaajassa | herjaajissa |
| elatiivi | herjaajasta | herjaajista |
| illatiivi | herjaajaan | herjaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | herjaajalla | herjaajilla |
| ablatiivi | herjaajalta | herjaajilta |
| allatiivi | herjaajalle | herjaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | herjaajana | herjaajina |
| translatiivi | herjaajaksi | herjaajiksi |
| abessiivi | herjaajatta | herjaajitta |
| instruktiivi | – | herjaajin |
| komitatiivi | – | herjaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | herjaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka herjaa
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- herjaaja Kielitoimiston sanakirjassa