heristäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
heristäminen (38)
- teonnimi verbistä heristää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heristäminen | heristämiset |
| genetiivi | heristämisen | heristämisten heristämisien |
| partitiivi | heristämistä | heristämisiä |
| akkusatiivi | heristäminen; heristämisen |
heristämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heristämisessä | heristämisissä |
| elatiivi | heristämisestä | heristämisistä |
| illatiivi | heristämiseen | heristämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heristämisellä | heristämisillä |
| ablatiivi | heristämiseltä | heristämisiltä |
| allatiivi | heristämiselle | heristämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heristämisenä (heristämisnä) |
heristämisinä |
| translatiivi | heristämiseksi | heristämisiksi |
| abessiivi | heristämisettä | heristämisittä |
| instruktiivi | – | heristämisin |
| komitatiivi | – | heristämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heristämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heristämis- | |