hennominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hennominen (38)
- teonnimi verbistä hennoa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hennominen | hennomiset |
| genetiivi | hennomisen | hennomisten hennomisien |
| partitiivi | hennomista | hennomisia |
| akkusatiivi | hennominen; hennomisen |
hennomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hennomisessa | hennomisissa |
| elatiivi | hennomisesta | hennomisista |
| illatiivi | hennomiseen | hennomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hennomisella | hennomisilla |
| ablatiivi | hennomiselta | hennomisilta |
| allatiivi | hennomiselle | hennomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hennomisena (hennomisna) |
hennomisina |
| translatiivi | hennomiseksi | hennomisiksi |
| abessiivi | hennomisetta | hennomisitta |
| instruktiivi | – | hennomisin |
| komitatiivi | – | hennomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hennomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hennomis- | |