heltiäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
heltiäminen (38)
- teonnimi verbistä hellitä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heltiäminen | heltiämiset |
| genetiivi | heltiämisen | heltiämisten heltiämisien |
| partitiivi | heltiämistä | heltiämisiä |
| akkusatiivi | heltiäminen; heltiämisen |
heltiämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heltiämisessä | heltiämisissä |
| elatiivi | heltiämisestä | heltiämisistä |
| illatiivi | heltiämiseen | heltiämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heltiämisellä | heltiämisillä |
| ablatiivi | heltiämiseltä | heltiämisiltä |
| allatiivi | heltiämiselle | heltiämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heltiämisenä (heltiämisnä) |
heltiämisinä |
| translatiivi | heltiämiseksi | heltiämisiksi |
| abessiivi | heltiämisettä | heltiämisittä |
| instruktiivi | – | heltiämisin |
| komitatiivi | – | heltiämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heltiämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heltiämis- | |