helpottuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
helpottuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä helpottua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | helpottuva | helpottuvat |
| genetiivi | helpottuvan | helpottuvien (helpottuvain) |
| partitiivi | helpottuvaa | helpottuvia |
| akkusatiivi | helpottuva; helpottuvan | helpottuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | helpottuvassa | helpottuvissa |
| elatiivi | helpottuvasta | helpottuvista |
| illatiivi | helpottuvaan | helpottuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | helpottuvalla | helpottuvilla |
| ablatiivi | helpottuvalta | helpottuvilta |
| allatiivi | helpottuvalle | helpottuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | helpottuvana | helpottuvina |
| translatiivi | helpottuvaksi | helpottuviksi |
| abessiivi | helpottuvatta | helpottuvitta |
| instruktiivi | – | helpottuvin |
| komitatiivi | – | helpottuvine |