helakkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

helakkuus (40)

  1. se, että on helakka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhelɑkːuːs/
  • tavutus: he‧lak‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi helakkuus helakkuudet
genetiivi helakkuuden helakkuuksien
partitiivi helakkuutta helakkuuksia
akkusatiivi helakkuus;
helakkuuden
helakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi helakkuudessa helakkuuksissa
elatiivi helakkuudesta helakkuuksista
illatiivi helakkuuteen helakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi helakkuudella helakkuuksilla
ablatiivi helakkuudelta helakkuuksilta
allatiivi helakkuudelle helakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi helakkuutena helakkuuksina
translatiivi helakkuudeksi helakkuuksiksi
abessiivi helakkuudetta helakkuuksitta
instruktiivi helakkuuksin
komitatiivi helakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo helakkuude-
vahva vartalo helakkuute-
konsonantti-
vartalo
helakkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan helakka vartalosta helakk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]