Siirry sisältöön

hekotus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hekotus (39)

  1. hekottaminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhekot̪us/
  • tavutus: he‧ko‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hekotus hekotukset
genetiivi hekotuksen hekotusten
hekotuksien
partitiivi hekotusta hekotuksia
akkusatiivi hekotus;
hekotuksen
hekotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hekotuksessa hekotuksissa
elatiivi hekotuksesta hekotuksista
illatiivi hekotukseen hekotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hekotuksella hekotuksilla
ablatiivi hekotukselta hekotuksilta
allatiivi hekotukselle hekotuksille
muut sijamuodot
essiivi hekotuksena hekotuksina
translatiivi hekotukseksi hekotuksiksi
abessiivi hekotuksetta hekotuksitta
instruktiivi hekotuksin
komitatiivi hekotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hekotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hekotus-

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • hekotus Kielitoimiston sanakirjassa