Siirry sisältöön

hehku

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hehku (1)

  1. tavallisesti liekitön palo, valo- ja lämpösäteily, hohde, paahde
  2. kuumotus, säihky, loiste, väriloisto

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhehku/
  • tavutus: heh‧ku

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hehku hehkut
genetiivi hehkun hehkujen
partitiivi hehkua hehkuja
akkusatiivi hehku;
hehkun
hehkut
sisäpaikallissijat
inessiivi hehkussa hehkuissa
elatiivi hehkusta hehkuista
illatiivi hehkuun hehkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hehkulla hehkuilla
ablatiivi hehkulta hehkuilta
allatiivi hehkulle hehkuille
muut sijamuodot
essiivi hehkuna hehkuina
translatiivi hehkuksi hehkuiksi
abessiivi hehkutta hehkuitta
instruktiivi hehkuin
komitatiivi hehkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hehku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

hehkudiodi, hehkukatodi, hehkukuula, hehkukuumuus, hehkulamppu, hehkulanka, hehkumieli, hehkupoltin, hehkusukka, hehkusytytys, hehkutulppa, hehkuvalo, hehkuviini, punahehku, purppurahehku, syyshehku, valkohehku, värihehku

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • hehku Kielitoimiston sanakirjassa