hautaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hautaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä haudata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hautaava | hautaavat |
| genetiivi | hautaavan | hautaavien (hautaavain) |
| partitiivi | hautaavaa | hautaavia |
| akkusatiivi | hautaava; hautaavan | hautaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hautaavassa | hautaavissa |
| elatiivi | hautaavasta | hautaavista |
| illatiivi | hautaavaan | hautaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hautaavalla | hautaavilla |
| ablatiivi | hautaavalta | hautaavilta |
| allatiivi | hautaavalle | hautaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hautaavana | hautaavina |
| translatiivi | hautaavaksi | hautaaviksi |
| abessiivi | hautaavatta | hautaavitta |
| instruktiivi | – | hautaavin |
| komitatiivi | – | hautaavine |