hassutteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hassutteleminen (38)
- teonnimi verbistä hassutella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hassutteleminen | hassuttelemiset |
| genetiivi | hassuttelemisen | hassuttelemisten hassuttelemisien |
| partitiivi | hassuttelemista | hassuttelemisia |
| akkusatiivi | hassutteleminen; hassuttelemisen |
hassuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hassuttelemisessa | hassuttelemisissa |
| elatiivi | hassuttelemisesta | hassuttelemisista |
| illatiivi | hassuttelemiseen | hassuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hassuttelemisella | hassuttelemisilla |
| ablatiivi | hassuttelemiselta | hassuttelemisilta |
| allatiivi | hassuttelemiselle | hassuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hassuttelemisena (hassuttelemisna) |
hassuttelemisina |
| translatiivi | hassuttelemiseksi | hassuttelemisiksi |
| abessiivi | hassuttelemisetta | hassuttelemisitta |
| instruktiivi | – | hassuttelemisin |
| komitatiivi | – | hassuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hassuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hassuttelemis- | |