harventuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
harventuminen (38)
- teonnimi verbistä harventua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harventuminen | harventumiset |
| genetiivi | harventumisen | harventumisten harventumisien |
| partitiivi | harventumista | harventumisia |
| akkusatiivi | harventuminen; harventumisen |
harventumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harventumisessa | harventumisissa |
| elatiivi | harventumisesta | harventumisista |
| illatiivi | harventumiseen | harventumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harventumisella | harventumisilla |
| ablatiivi | harventumiselta | harventumisilta |
| allatiivi | harventumiselle | harventumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harventumisena (harventumisna) |
harventumisina |
| translatiivi | harventumiseksi | harventumisiksi |
| abessiivi | harventumisetta | harventumisitta |
| instruktiivi | – | harventumisin |
| komitatiivi | – | harventumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harventumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
harventumis- | |