hartia

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Hartian luonnostelua
Hartiakipu

Substantiivi[muokkaa]

hartia (12)

  1. (anatomia) ihmisruumiin osa, johon yläraaja kiinnittyy. Hartia muodostuu solisluusta, lapaluusta ja hartialihaksesta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑrt̪iɑ/
  • tavutus: har‧ti‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hartia hartiat
genetiivi hartian hartioiden
hartioitten
(hartiain)
partitiivi hartiaa hartioita
akkusatiivi hartia;
hartian
hartiat
sisäpaikallissijat
inessiivi hartiassa hartioissa
elatiivi hartiasta hartioista
illatiivi hartiaan hartioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hartialla hartioilla
ablatiivi hartialta hartioilta
allatiivi hartialle hartioille
muut sijamuodot
essiivi hartiana hartioina
translatiivi hartiaksi hartioiksi
abessiivi hartiatta hartioitta
instruktiivi hartioin
komitatiivi hartioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hartia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hartiahuivi, hartiakappale, hartiakorkeus, hartialihas, hartialiina, hartianseutu, hartiapankki, hartiapunos, hartiasuojus, hartiaviitta, hartiavoima

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hartia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.