harmonisoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
harmonisoiminen (38)
- teonnimi verbistä harmonisoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harmonisoiminen | harmonisoimiset |
| genetiivi | harmonisoimisen | harmonisoimisten harmonisoimisien |
| partitiivi | harmonisoimista | harmonisoimisia |
| akkusatiivi | harmonisoiminen; harmonisoimisen |
harmonisoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harmonisoimisessa | harmonisoimisissa |
| elatiivi | harmonisoimisesta | harmonisoimisista |
| illatiivi | harmonisoimiseen | harmonisoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harmonisoimisella | harmonisoimisilla |
| ablatiivi | harmonisoimiselta | harmonisoimisilta |
| allatiivi | harmonisoimiselle | harmonisoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harmonisoimisena (harmonisoimisna) |
harmonisoimisina |
| translatiivi | harmonisoimiseksi | harmonisoimisiksi |
| abessiivi | harmonisoimisetta | harmonisoimisitta |
| instruktiivi | – | harmonisoimisin |
| komitatiivi | – | harmonisoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harmonisoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
harmonisoimis- | |