harmistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
harmistuminen (38)
- teonnimi verbistä harmistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harmistuminen | harmistumiset |
| genetiivi | harmistumisen | harmistumisten harmistumisien |
| partitiivi | harmistumista | harmistumisia |
| akkusatiivi | harmistuminen; harmistumisen |
harmistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harmistumisessa | harmistumisissa |
| elatiivi | harmistumisesta | harmistumisista |
| illatiivi | harmistumiseen | harmistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harmistumisella | harmistumisilla |
| ablatiivi | harmistumiselta | harmistumisilta |
| allatiivi | harmistumiselle | harmistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harmistumisena (harmistumisna) |
harmistumisina |
| translatiivi | harmistumiseksi | harmistumisiksi |
| abessiivi | harmistumisetta | harmistumisitta |
| instruktiivi | – | harmistumisin |
| komitatiivi | – | harmistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harmistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
harmistumis- | |