haravoitseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
haravoitseminen (38)
- teonnimi verbistä haravoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haravoitseminen | haravoitsemiset |
| genetiivi | haravoitsemisen | haravoitsemisten haravoitsemisien |
| partitiivi | haravoitsemista | haravoitsemisia |
| akkusatiivi | haravoitseminen; haravoitsemisen |
haravoitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haravoitsemisessa | haravoitsemisissa |
| elatiivi | haravoitsemisesta | haravoitsemisista |
| illatiivi | haravoitsemiseen | haravoitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haravoitsemisella | haravoitsemisilla |
| ablatiivi | haravoitsemiselta | haravoitsemisilta |
| allatiivi | haravoitsemiselle | haravoitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haravoitsemisena (haravoitsemisna) |
haravoitsemisina |
| translatiivi | haravoitsemiseksi | haravoitsemisiksi |
| abessiivi | haravoitsemisetta | haravoitsemisitta |
| instruktiivi | – | haravoitsemisin |
| komitatiivi | – | haravoitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haravoitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
haravoitsemis- | |