haravoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
haravoiminen (38)
- teonnimi verbistä haravoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haravoiminen | haravoimiset |
| genetiivi | haravoimisen | haravoimisten haravoimisien |
| partitiivi | haravoimista | haravoimisia |
| akkusatiivi | haravoiminen; haravoimisen |
haravoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haravoimisessa | haravoimisissa |
| elatiivi | haravoimisesta | haravoimisista |
| illatiivi | haravoimiseen | haravoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haravoimisella | haravoimisilla |
| ablatiivi | haravoimiselta | haravoimisilta |
| allatiivi | haravoimiselle | haravoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haravoimisena (haravoimisna) |
haravoimisina |
| translatiivi | haravoimiseksi | haravoimisiksi |
| abessiivi | haravoimisetta | haravoimisitta |
| instruktiivi | – | haravoimisin |
| komitatiivi | – | haravoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haravoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
haravoimis- | |