hapantuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hapantuminen (38)
- se, että (jokin) hapantuu
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑpɑnt̪uminen/
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hapantuminen | hapantumiset |
| genetiivi | hapantumisen | hapantumisten hapantumisien |
| partitiivi | hapantumista | hapantumisia |
| akkusatiivi | hapantuminen; hapantumisen |
hapantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hapantumisessa | hapantumisissa |
| elatiivi | hapantumisesta | hapantumisista |
| illatiivi | hapantumiseen | hapantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hapantumisella | hapantumisilla |
| ablatiivi | hapantumiselta | hapantumisilta |
| allatiivi | hapantumiselle | hapantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hapantumisena (hapantumisna) |
hapantumisina |
| translatiivi | hapantumiseksi | hapantumisiksi |
| abessiivi | hapantumisetta | hapantumisitta |
| instruktiivi | – | hapantumisin |
| komitatiivi | – | hapantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hapantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hapantumis- | |