hangoitteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hangoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä hangoitella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hangoitteleminen | hangoittelemiset |
| genetiivi | hangoittelemisen | hangoittelemisten hangoittelemisien |
| partitiivi | hangoittelemista | hangoittelemisia |
| akkusatiivi | hangoitteleminen; hangoittelemisen |
hangoittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hangoittelemisessa | hangoittelemisissa |
| elatiivi | hangoittelemisesta | hangoittelemisista |
| illatiivi | hangoittelemiseen | hangoittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hangoittelemisella | hangoittelemisilla |
| ablatiivi | hangoittelemiselta | hangoittelemisilta |
| allatiivi | hangoittelemiselle | hangoittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hangoittelemisena (hangoittelemisna) |
hangoittelemisina |
| translatiivi | hangoittelemiseksi | hangoittelemisiksi |
| abessiivi | hangoittelemisetta | hangoittelemisitta |
| instruktiivi | – | hangoittelemisin |
| komitatiivi | – | hangoittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hangoittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hangoittelemis- | |