halme

Wikisanakirjasta
Katso myös: Halme

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

halme (48)[1]

  1. (kaskettu) viljelysmaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑlmeˣ/
  • tavutus: hal‧me

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halme halmeet
genetiivi halmeen halmeiden
halmeitten
partitiivi halmetta halmeita
akkusatiivi halme;
halmeen
halmeet
sisäpaikallissijat
inessiivi halmeessa halmeissa
elatiivi halmeesta halmeista
illatiivi halmeeseen halmeisiin
halmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi halmeella halmeilla
ablatiivi halmeelta halmeilta
allatiivi halmeelle halmeille
muut sijamuodot
essiivi halmeena halmeina
translatiivi halmeeksi halmeiksi
abessiivi halmeetta halmeitta
instruktiivi halmein
komitatiivi halmeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo halmee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
halmet-

Idiomit[muokkaa]

  • Ei näy mailla eikä halmeilla. Ei missään.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • halme Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48