haljennut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
haljennut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä haljeta
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haljennut | haljenneet |
| genetiivi | haljenneen | haljenneiden haljenneitten |
| partitiivi | haljennutta | haljenneita |
| akkusatiivi | haljennut; haljenneen | haljenneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haljenneessa | haljenneissa |
| elatiivi | haljenneesta | haljenneista |
| illatiivi | haljenneeseen | haljenneisiin haljenneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haljenneella | haljenneilla |
| ablatiivi | haljenneelta | haljenneilta |
| allatiivi | haljenneelle | haljenneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haljenneena | haljenneina |
| translatiivi | haljenneeksi | haljenneiksi |
| abessiivi | haljenneetta | haljenneitta |
| instruktiivi | – | haljennein |
| komitatiivi | – | haljenneine |