halava
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
halava (10)
- eräs pajuihin kuuluva puulaji (Salix pentandra)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑlɑʋɑ/
- tavutus: ha‧la‧va
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halava | halavat |
| genetiivi | halavan | halavien (halavain) |
| partitiivi | halavaa | halavia |
| akkusatiivi | halava; halavan |
halavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halavassa | halavissa |
| elatiivi | halavasta | halavista |
| illatiivi | halavaan | halaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halavalla | halavilla |
| ablatiivi | halavalta | halavilta |
| allatiivi | halavalle | halaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halavana | halavina |
| translatiivi | halavaksi | halaviksi |
| abessiivi | halavatta | halavitta |
| instruktiivi | – | halavin |
| komitatiivi | – | halavine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halava- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Sanaa on arveltu balttilaiseksi lainaksi (vrt. liettuan žalvas ’vihertävä’), mutta myös vanhemman salava-sanan variantiksi, jossa h olisi halea-sanan vaikutusta. Sanalla tai sen vartaloksi tulkittavalla hala-osalla on vastineita vain eteläisissä lähisukukielissä: viron halapaju ja liivin alāb ’eräs pajulaji’.[1]
Käännökset[muokkaa]
1. eräs pajuihin kuuluva puulaji
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 243–244. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.