hakkuu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hakkuu (17)

  1. puiden kaato käyttöä varten metsänhoidollisia tavoitteita noudattaen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hakkuu hakkuut
genetiivi hakkuun hakkuiden
hakkuitten
partitiivi hakkuuta hakkuita
akkusatiivi hakkuu; hakkuun hakkuut
sisäpaikallissijat
inessiivi hakkuussa hakkuissa
elatiivi hakkuusta hakkuista
illatiivi hakkuuseen
hakkuuhun
hakkuisiin
hakkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hakkuulla hakkuilla
ablatiivi hakkuulta hakkuilta
allatiivi hakkuulle hakkuille
muut sijamuodot
essiivi hakkuuna hakkuina
translatiivi hakkuuksi hakkuiksi
abessiivi hakkuutta hakkuitta
instruktiivi hakkuin
komitatiivi hakkuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aukkohakkuu, avohakkuu, hakkuuala, hakkuualue, hakkuuarvo, hakkuuaukio, hakkuuikä, hakkuujäte, hakkuukausi, hakkuukertymä, hakkuukielto, hakkuukone, hakkuukypsyys, hakkuukypsä, hakkuupölkky, hakkuusuunnite, hakkuutähde, halonhakkuu, hankintahakkuu, harsintahakkuu, harvennushakkuu, jälkihakkuu, kaistalehakkuu, kasvatushakkuu, liikahakkuu, maisemahakkuu, markkinahakkuu, metsänhakkuu, paljaaksihakkuu, puhdistushakkuu, päätehakkuu, ryöstöhakkuu, siemenpuuhakkuu, taimettamishakkuu, toimitushakkuu, uudistushakkuu, valmistushakkuu, vyöhykehakkuu, väljennyshakkuu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hakkuu Kielitoimiston sanakirjassa