hakkauttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hakkauttaminen (38)
- teonnimi verbistä hakkauttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hakkauttaminen | hakkauttamiset |
| genetiivi | hakkauttamisen | hakkauttamisten hakkauttamisien |
| partitiivi | hakkauttamista | hakkauttamisia |
| akkusatiivi | hakkauttaminen; hakkauttamisen |
hakkauttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hakkauttamisessa | hakkauttamisissa |
| elatiivi | hakkauttamisesta | hakkauttamisista |
| illatiivi | hakkauttamiseen | hakkauttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hakkauttamisella | hakkauttamisilla |
| ablatiivi | hakkauttamiselta | hakkauttamisilta |
| allatiivi | hakkauttamiselle | hakkauttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hakkauttamisena (hakkauttamisna) |
hakkauttamisina |
| translatiivi | hakkauttamiseksi | hakkauttamisiksi |
| abessiivi | hakkauttamisetta | hakkauttamisitta |
| instruktiivi | – | hakkauttamisin |
| komitatiivi | – | hakkauttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hakkauttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hakkauttamis- | |