haisteleva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
haisteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä haistella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haisteleva | haistelevat |
| genetiivi | haistelevan | haistelevien (haistelevain) |
| partitiivi | haistelevaa | haistelevia |
| akkusatiivi | haisteleva; haistelevan | haistelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haistelevassa | haistelevissa |
| elatiivi | haistelevasta | haistelevista |
| illatiivi | haistelevaan | haisteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haistelevalla | haistelevilla |
| ablatiivi | haistelevalta | haistelevilta |
| allatiivi | haistelevalle | haisteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haistelevana | haistelevina |
| translatiivi | haistelevaksi | haisteleviksi |
| abessiivi | haistelevatta | haistelevitta |
| instruktiivi | – | haistelevin |
| komitatiivi | – | haistelevine |