haima
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]haima (9)
- (elimistö) ruoansulatusrauhanen, jossa on hormoneja erittäviä soluryhmiä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑi̯mɑ/
- tavutus: hai‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haima | haimat |
| genetiivi | haiman | haimojen (haimain) |
| partitiivi | haimaa | haimoja |
| akkusatiivi | haima; haiman |
haimat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haimassa | haimoissa |
| elatiivi | haimasta | haimoista |
| illatiivi | haimaan | haimoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haimalla | haimoilla |
| ablatiivi | haimalta | haimoilta |
| allatiivi | haimalle | haimoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haimana | haimoina |
| translatiivi | haimaksi | haimoiksi |
| abessiivi | haimatta | haimoitta |
| instruktiivi | – | haimoin |
| komitatiivi | – | haimoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haima- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Tuntematonta alkuperää, ei tavata sukukielissä. Tarkoittaa murteissa naudan juoksutusmahaa, joka on myös ainoa merkitys jonka Lönnrotin sanakirja tuntee.[1]
Käännökset
[muokkaa]1. ruoansulatusrauhanen, jossa on hormoneja erittäviä soluryhmiä
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- haima Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3013 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)