hailakkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hailakkuus (40)

  1. se, että on hailakka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑi̯lɑkːuːs/
  • tavutus: hai‧lak‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hailakkuus hailakkuudet
genetiivi hailakkuuden hailakkuuksien
partitiivi hailakkuutta hailakkuuksia
akkusatiivi hailakkuus;
hailakkuuden
hailakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi hailakkuudessa hailakkuuksissa
elatiivi hailakkuudesta hailakkuuksista
illatiivi hailakkuuteen hailakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hailakkuudella hailakkuuksilla
ablatiivi hailakkuudelta hailakkuuksilta
allatiivi hailakkuudelle hailakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi hailakkuutena hailakkuuksina
translatiivi hailakkuudeksi hailakkuuksiksi
abessiivi hailakkuudetta hailakkuuksitta
instruktiivi hailakkuuksin
komitatiivi hailakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hailakkuude-
vahva vartalo hailakkuute-
konsonantti-
vartalo
hailakkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan hailakka vartalosta hailakk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]