haastaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]haastaja (10)
- henkilö, joka haastaa jonkun
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑːst̪ɑjɑ/
- tavutus: haas‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |||
| kieliopilliset sijamuodot | |||||
| nominatiivi | haastaja | haastajat | |||
| genetiivi | haastajan | haastajien (haastajain) | |||
| partitiivi | haastajaa | haastajia | |||
| akkusatiivi | haastaja; haastajan |
haastajat | |||
| sisäpaikallissijat | |||||
| inessiivi | haastajassa | haastajissa | |||
| elatiivi | haastajasta | haastajista | |||
| illatiivi | haastajaan | haastajiin | |||
| ulkopaikallissijat | |||||
| adessiivi | haastajalla | haastajilla | |||
| ablatiivi | haastajalta | haastajilta | |||
| allatiivi | haastajalle | haastajille | |||
| muut sijamuodot | |||||
| essiivi | haastajana | haastajina | |||
| translatiivi | haastajaksi | haastajiksi | |||
| abessiivi | haastajatta | haastajitta | |||
| instruktiivi | – | haastajin | |||
| komitatiivi | – | haastajine- + omistusliite | |||
| vartalot | |||||
| vokaalivartalo | haastaja- | ||||
| heikko vartalo | - | ||||
| vahva vartalo | - | konsonantti- vartalo |
- | ||
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka haastaa jonkun
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- haastaja Kielitoimiston sanakirjassa