haaroittuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]haaroittuminen (38)
- teonnimi verbistä haaroittua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haaroittuminen | haaroittumiset |
| genetiivi | haaroittumisen | haaroittumisten haaroittumisien |
| partitiivi | haaroittumista | haaroittumisia |
| akkusatiivi | haaroittuminen; haaroittumisen |
haaroittumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haaroittumisessa | haaroittumisissa |
| elatiivi | haaroittumisesta | haaroittumisista |
| illatiivi | haaroittumiseen | haaroittumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haaroittumisella | haaroittumisilla |
| ablatiivi | haaroittumiselta | haaroittumisilta |
| allatiivi | haaroittumiselle | haaroittumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haaroittumisena (haaroittumisna) |
haaroittumisina |
| translatiivi | haaroittumiseksi | haaroittumisiksi |
| abessiivi | haaroittumisetta | haaroittumisitta |
| instruktiivi | – | haaroittumisin |
| komitatiivi | – | haaroittumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haaroittumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
haaroittumis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi haaroittua + johdin -minen