haarniska
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]haarniska (13)
- (historia) entisaikaan ritareita taistelussa suojannut nahkainen, metallivahvisteinen tai täysmetallinen varustus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑːrniskɑ/, [ˈhɑ̝ːrniskɑ̝]
- tavutus: haar‧nis‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haarniska | haarniskat |
| genetiivi | haarniskan | haarniskoiden haarniskoitten haarniskojen (haarniskain) |
| partitiivi | haarniskaa | haarniskoita haarniskoja |
| akkusatiivi | haarniska; haarniskan |
haarniskat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haarniskassa | haarniskoissa |
| elatiivi | haarniskasta | haarniskoista |
| illatiivi | haarniskaan | haarniskoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haarniskalla | haarniskoilla |
| ablatiivi | haarniskalta | haarniskoilta |
| allatiivi | haarniskalle | haarniskoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haarniskana | haarniskoina |
| translatiivi | haarniskaksi | haarniskoiksi |
| abessiivi | haarniskatta | haarniskoitta |
| instruktiivi | – | haarniskoin |
| komitatiivi | – | haarniskoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haarniska- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]< ruotsi < ranska[1]
Käännökset
[muokkaa]1. henkilökohtainen suojavarustus
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: haarniskaton
- verbit: haarniskoida
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- haarniska Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.