haapa

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

haapa (9-E)

  1. metsähaapa (Populus tremula), pajukasvien heimon lehtipuulaji, joka uudentuu helposti juuriversoista
  2. (yleisesti) eräiden Populus-suvun kasvien nimitys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑːpɑ/
  • tavutus: haa‧pa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haapa haavat
genetiivi haavan haapojen
(haapain)
partitiivi haapaa haapoja
akkusatiivi haapa;
haavan
haavat
sisäpaikallissijat
inessiivi haavassa haavoissa
elatiivi haavasta haavoista
illatiivi haapaan haapoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haavalla haavoilla
ablatiivi haavalta haavoilta
allatiivi haavalle haavoille
muut sijamuodot
essiivi haapana haapoina
translatiivi haavaksi haavoiksi
abessiivi haavatta haavoitta
instruktiivi haavoin
komitatiivi haapoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sanalla on vastineita lähisukukielissä, mm. karjalan hoapa, vepsän hab, vatjan aapa, viron haab, eteläviron haav ja liivin ǭbõ. Myös etäsukukielistä on esitetty vastineita, mutta niitä on nykytiedon valossa pidettävä epätodennäköisinä. Todennäköisesti vastineet ovat erillisiä lainoja jostakin kadonneesta kielestä.[1]

Kirjakielessä sana on mainittu ensimmäisen kerran Agricolan raamatunsuomennoksen reunahuomautuksessa osana yhdyssanaa haavankuori. Itsenäisenä sanana se esiintyy ensimmäisen keran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

haapalastu, haapaperhonen, haaparousku, haapasieni, haavanlastu, haavanlehti, haavanpunikkitatti

Vieruskäsitteet[muokkaa]
  • [2] Populus-suvun kasvien nimitys: poppeli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • haapa Kielitoimiston sanakirjassa
  • haapa Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Junttila, Santeri & al.: Suomen vanhimman sanaston etymologinen verkkosanakirja: haapa. 2018– Viitattu 15.10.2021
  2. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 238. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.