haalistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
haalistuminen (38)
- teonnimi verbistä haalistua
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haalistuminen | haalistumiset |
genetiivi | haalistumisen | haalistumisten haalistumisien |
partitiivi | haalistumista | haalistumisia |
akkusatiivi | haalistuminen; haalistumisen |
haalistumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haalistumisessa | haalistumisissa |
elatiivi | haalistumisesta | haalistumisista |
illatiivi | haalistumiseen | haalistumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haalistumisella | haalistumisilla |
ablatiivi | haalistumiselta | haalistumisilta |
allatiivi | haalistumiselle | haalistumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haalistumisena (haalistumisna) |
haalistumisina |
translatiivi | haalistumiseksi | haalistumisiksi |
abessiivi | haalistumisetta | haalistumisitta |
instruktiivi | – | haalistumisin |
komitatiivi | – | haalistumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | haalistumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
haalistumis- |